Riiminikkari

Riiminikkari eli laululyriikan laatimisen lyhyt oppimäärä laatutietoiselle harrastajalle!

Kissa ja koira näyttävät matkan päästä katsottuna ihan samanlaisilta: kummallakin on pää ja häntä. Äkkipäätä myös runous vaikuttaa aivan samanlaiselta kuin laululyriikka, ei päätä eikä häntää kummassakaan. Värssy kuin värssy, kyllähän siitä laulu syntyy. Kuitenkaan kaikista runoista, edes mitallisista, ei saa toimivaa laulua. Vielä harvemmin laulunsanoitus kuulostaa hyvältä lausuttuna.

Laulu on kokonaisuus. Sanoitus ei elä ilman musiikkia ja useimmat laulusävellykset kuulostavat instrumentaaliversioina vajailta. Rytmi ja riimi muodostavat sanoituksen ja sävellyksen välisen kosketuspinnan. Ne pitää hallita, jos aikoo luoda hyviä lauluja.

Nykyisen taiderunouden kirjoittajia riimit vain rasittavat ja rajoittavat. Heidän kannaltaan mitallinen ja loppusoinnullinen lyriikka on vanhanaikaista, rahvaanomaista, suorastaan häpeälllistä. He ovat varmaan ihan oikeassa omalta kannaltaan, mutta ei laululyyrikon tarvitse sen takia hävetä omia riimejään. Päinvastoin: hyvät riimit ovat laadukkaan laulutekstin merkki.

Eri töissä käytetään eri työkaluja.

Rytmille ja riimille perustuvalla sanoituksella on vankka perinne. Sille on myös ehtinyt vakiintua tietynlaisia ihanteita ja käytänteitä, joita voisi vaikka nimittää säännöiksi.

Sanoittaja, laulaja tai kuulija ei useinkaan ajattele tietoisesti näitä sääntöjä riimittäessään, laulaessaan ja kuunnellessaan. Jotkut laulunsanat vain tuntuvat hyviltä, muita paremmilta. Kuinka ollakaan, parhailta kuulostavat yleensä juuri ne laulut, jotka tarkemmin katsoen noudattavat näitä sääntöjä. Tietysti myös moni aivan päin mäntyä riimitetty laulu on saanut osakseen suunnattoman suosion. Niissä on sitä jotain, siis jotain muuta kuin ansiokas sanoitus. Minkähänlaiseen menestykseen ne olisivatkaan nousseet, jos lyriikkakin olisi ollut laadukasta?

Kauneinta hedelmää säännöt kantavat silloin, kun taitava kirjoittaja ylittää tietoisesti niiden rajat. Se on aivan eri juttu kuin sääntöjen rikkominen siitä syystä, että ei tunne niitä tai välitä niistä. Ero on sama kuin uljaalla uimahypyllä ja sillä lätsähdyksellä, joka lähtee, kun horjahdetaan juovuksissa mökkilaiturilta.

Kirjoitin tämän kirjan opiksi ja hengen vahvistukseksi niille, jotka haluavat kohentaa suoritustaan laulunsanoittajina kohti parasta mahdollista. Siitä, missä kulkee parhaan ja toiseksi parhaan raja, lienee yhtä monta mielipidettä kuin sanoittajaa.

Lukijalla on lupa olla kanssani eri mieltä. Minä olen mielestäni oikeassa.

Lataa Riiminikkari-kirja tästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s